Archive for August, 2010

Tilt-Juhana: Singularity & Sniper – Ghost Warrior

Wednesday, August 25th, 2010

(Kuva: L’autre monde)

Viime aikoina Tiltin saitilla on julkaistu mun arvosteluni peleistä Singularity ja Sniper: Ghost Warrior.

Tilt-blogissani Parempia pelejä olen kirjoittanut massiivimoninpeliaiheisesta elokuvasta L’autre monde (Black Heaven).

(This post is a series of links to Finnish-language articles I’ve written in my day job as the producer of the videogame tv show Tilt.tv.)

Fence fetishes last weekend

Tuesday, August 24th, 2010

The participatory installation Portaikko (The Staircase), by Juhana Pettersson (design) and Katri Lassila (photography), was featured at the Human Culture festival last weekend in Imatra, on the 21st and 22nd of August.

The installation is about the loneliness of the fetishist. The spectator assumes the role of someone with a sexual fetish for fences, on his or her way to meet a lover. It looked like this:

The spectator talks with her lover through a closed door.

Backstage view:

The actors Katri Lassila and Jonne Arjoranta wait backstage for the spectator to knock on the door.

(Photos by Juhana Pettersson)

Aitafetisismiä Imatralla

Thursday, August 19th, 2010

(Kuva: Katri Lassila)

Portaikko

Juhana PetterssonKatri Lassila

Osallistuva installaatio fetisistin yksinäisyydestä. Kuinka monta ihmistä maailmassa jakaa viehtymyksesi aitoihin?

Portaikko yhdistää taideinstallaatiota ja larppia. Teos koetaan hahmon näkökulmasta, mutta installaatioiden tapaan se on lähestyttävä ja lyhytkestoinen.

Portaikko on tehty Imatralla järjestettävää Human Culture -osallistuvan taiteen festivaalia varten. Se on toiminnassa Imatralla lauantaina 21.8. ja sunnuntaina 22.8., kumpanakin päivänä klo 12-18. Osoite on Tainionkoskentie 6, 55100 Imatra.

Konsepti: Juhana Pettersson

Valokuvat: Katri Lassila

Rooleissa Jonne Arjoranta ja Katri Lassila

Imatralaisessa Portaikosta kerrotaan seuraavaa:

Installaatio Portaikko on vuorovaikutteinen installaatio, jonka aiheena on fetisistin yksinäisyys. Mitä eksoottisemmat seksuaaliset maut, sitä vaikeampaa on löytää partneri, joka jakaa ne.

Teos ammentaa pohjoismaisen taidelarpin perinteestä. Jokainen kävijä kokee teoksen hahmon kautta, yksin. Hän on tulossa rakastajansa luokse, mutta vierailu päättyy onnettomasti. Tarkoituksena on antaa katsojan kokea aitafetisistin dilemma henkilökohtaisen kokemuksen kautta.

Eksoottisia fetissejä on valittu edustamaan juuri aitafetissi siksi, että se on hyvin harvinainen, mutta myös vaarattoman tuntuinen. Larpin keinoja hyödyntävässä taiteessa on haasteena varmistaa, että osallistuja kokee olonsa luontevaksi teoksessa. Siksi huvittava fetissi on parempi kuin pelottava fetissi.

Teos koostuu portaikosta, sinne ripustetuista, aitoja esittävistä valokuvista sekä portaiden yläpässä olevasta ovesta, joka vie rakastajan asuntoon. Kävijä koputtaa ovelle, ja keskustelee rakastajan kanssa oven läpi. Teos päättyy katsojan osalta, kun hän poistuu takaisin ulos.

North Korean People’s Army Funky Get Down Juche Party

Sunday, August 15th, 2010

It is my belief that capturing the reality of North Korea through purely rational means is impossible.

Research Blog Antarctica #98: The Great White South

Thursday, August 5th, 2010

Non-fiction: Herbert G. Ponting: The Great White South (Cooper Square Press, 2001, orig. 1921)

This is yet another account of Scott’s doomed final Antarctic expedition, this time by the photographer Herbert Ponting. Ponting is one of the two famous photographers of the Heroic Age of Antarctic exploration. Frank Hurley is the other one, and while Ponting’s photos are technically very accomplished, they never achieve the grace and lightness of Hurley’s work.

The Great White South is a narrative accompanied by a large number of photos, about Ponting’s experiences on Scott’s staff. Unfortunately, Ponting had already left Antarctica by the time Scott’s body was found, and didn’t participate in any of the memorable excursions of the expedition. He attempts to patch these deficiencies with funny stories about Antarctic animals.

It’s not a bad book, but too trivial to be of interest to anyone except an Antarctic hobbyist. Ponting’s redeeming feature is his honesty, as Roland Huntford notes in his introduction. He loves Scott, but can’t make himself whitewash Scott’s mistakes.