“Olin itse yksi Gertruden hyväntekeväisyysäätiön päättäjistä. Iso osa pelaajista ei ollut larpannut koskaan aikaisemmin, joten polttarit tarjosivat hyvän viitekehyksen: Tiedämme kaikki mitä niissä tapahtuu ja miten niissä käyttäydytään.” lisää
Pikseliparatiisi
Olin larppaamassa Arja Saijonmaan kanssa
(Tämä kirjoitus julkaistiin alunperin Imagen saitilla olleessa Pikseliparatiisi-blogissani 9. 6. 2016.) Olin jatkoilla Tukholman Dramaten-teatterin takana olevassa baarissa, kun noin kolmikymppinen kevyessä hiprakassa oleva nainen tuli puhumaan minulle. Hän kysyi, olinko ollut Gertrudes möhippa -larpissa. Ja olinhan minä. Vaatteet paljastivat: Pelin pukukoodin mukaisesti olin kokonaan valkoisissa, ja larppi oli ollut näyttävästi esillä Ruotsin mediassa. Jopa niin Continue Reading
Pikseliparatiisi: Sä oot vaan niin ykköstyyppi
Pelasin Mad Maxia. Pelin loppupuolella aavikolta alkaa löytyä tyyppejä joilla ei ole oikeastaan muuta asiaa kuin sanoa, että sä olet Max aivan ykkösjätkä. Seuraavaksi ohjelmassa oli Dragon Age: Inquisitionin laajennus Trespasser. Siinä jengi supisee keskenään hahmon kulkiessa ohitse, että tuossa se nyt menee. Inkvisiittori. Vähänkö tärkeä tyyppi. Monissa roolipeleissä ja Continue Reading
Pikseliparatiisi: Vaikea kohta
Pelaan työsyistä uutta Mad Max -peliä. Se on avoimen maailman aavikkoseikkailu, jossa Max ajelee ympäriinsä autolla ja tekee pääasiassa erilaisia sivutehtäviä. Noin kaksi kolmasosaa pelistä sujui leppoisissa merkeissä, kunnes tapahtui jotain joka kauhistuttaa kaikkia meistä, jotka pelaamme deadlinen kanssa: Pelissä oli ns. difficulty spike, eli kohta joka on tuntuvasti vaikeampi Continue Reading
Pikseliparatiisi: Kyberpunkin ihana optimismi
Pelaan paraikaa äskettäin ilmestynyttä Shadowrun Returns: Hong Kong -peliä. Sen kyberpunk-maailmassa jättimäiset korporaatiot hallitsevat maailmaa. Heillä on omat armeijat, linnoituksen kaltaiset pääkonttorit ja loputtomat työntekijöiden armeijat. Pelin maailma on dystooppista retrofuturismia, joka osoittaa että eilispäivän pessimistit uskoivat sittenkin liikaa yritysten kykyyn jäsennellä yhteiskuntaa. Shadowrun on alkujaan vuonna 1989 julkaistu suomeksikin Continue Reading
Pikseliparatiisi: Kohti Gamescomia
Olen tänään lentämässä Kölniin ottamaan osaa Gamescom-pelimessuille. Käymme tekemässä Tilt-tv-ohjelmaa varten haastatteluja erilaisista pelintekijöistä. Videopelikokemus rajoittuu usein ihmisen ja ruudun väliseksi vuorovaikutukseksi. Vaikka peli olisi sosiaalinen, toimii välittäjänä tietokone tai konsoli. Pelaaminen ei vaadi jalkautumista sohvaa kauemmaksi, ja maailman rajoina ovat olohuoneeni rajat. Pelien ihmeet ovat virtuaalisia, kuvitteellisia. Talouskysymykset ja Continue Reading
Pikseliparatiisi: Lepakkomiehenä olemisen vaikeus
Batman-aiheisten Arkham-pelien ideana on alusta asti ollut: “Sinä olet Batman.” Pelatessa Arkham Asylumia tai Arkham Cityä pääsee fiilistelemään, millaista on olla suvereeni yön kostaja. Ylivertaisen osaamisen illuusion takana on yksi keskeinen pelisuunnittelullinen kikka: Monimutkaisia ja vaikuttavia asioita pitää tapahtua yhdellä napinpainalluksella. Batman syöksyy ympäri taistelukenttää kurmottamassa vihollisia. Minä rämpytän vain Continue Reading
Pikseliparatiisi: Sauna, kylpylä ja Witcher 3
Witcher 3:ssa on kaksi kohtausta, joissa puhutaan ja peseydytään. Ensimmäisessä miehet istuvat roomalaistyylisessä kylpylässä, ja toisessa naiset saunassa. Kummassakin tapauksessa ympäristö vaikuttaa siihen miten asioista puhutaan. Kohtaukset ovat myös esimerkkejä siitä, kuinka Witcher 3 onnistuu varaamaan itselleen kulttuurillista tilaa jenkkistandardin ulkopuolelta. Pelin päähenkilö Geralt on Novigradin vapaakaupungissa etsimässä tietoja suojatistaan Continue Reading
Pikseliparatiisi: Tiskausta vallankumouksen keskellä
Olen saanut töitä siivoojana. Asiakas on rikas, ja hänellä on valtava kämppä. Kaksi kerrosta, valtavia valoisia tiloja ja talvipuutarha. Ensimmäisenä työpäivänä hoidan varsinaiset tehtäväni, mutta teen paljon muutakin. Asiakas on ilmeisesti juuri muuttanut asuntoon, joten availen laatikoita ja laitan asioita paikalleen. Kaikki on mielenkiintoista ja jännittävää. Pian alan ryytyä. Työ Continue Reading
Pikseliparatiisi: Joukkorahoittaja rumentaa peliä
Seikkailijaporukkamme on onnistunut saamaan haltuunsa Caed Nuan raunioituneen linnakkeen. Sen alta paljastuu luolasto, joka tuntuu jatkuvan loputtomiin maan syvyyksiin. Ensimmäiseltä ja ylimmältä tasolta löytyy vihreää kiveä oleva valtava käsi, ikään kuin jättimäinen hahmo kurkottaisi kohti taivasta. Matkatessamme syvemmälle luolastoon törmäämme kataliin hirviöihin ja ansoihin, jotka kerta toisensa jälkeen rampauttavat seikkailijamme. Continue Reading