Karhun kuolema on roolipelikampanja jossa pelataan supersankareita fasistisessa Suomessa. Pelin Suomi näyttää hyvin samalta kuin omamme: Siniristilippu liehuu muistopäivinä, Mannerheimia kunnioitetaan ja kansallismielisyys on arvossaan. Ehkä kaduilla on vähemmän muita kuin valkoihoisia ihmisiä.

Fasisti-Suomen varjopuolet eivät pelin alussa juuri hahmoille näy, sillä he ovat ihanneyksilöitä, virallisiksi kansallisiksi symboleiksi nostettuja yli-ihmisiä. He taistelevat kodin, uskonnon ja isänmaan puolesta kaikenlaisia pahantekijöitä vastaan.

Hahmot ovat hyviksiä. He haluavat auttaa ihmisiä, he ovat rohkeita ja muutenkin supersankarimallin mukaisia. He ovat myös naiveja ja tietämättömiä. Suomen virallinen totuus on heidän ainoa totuutensa. Kampanjan kuluessa hahmot joutuvat kontaktiin muiden mielipiteiden, muunlaisten ihmisten ja piilotettujen totuuksien kanssa. He joutuvat kohtaamaan ajatuksen, että ehkä he itse ovat pahiksia.

Pelin ideana ei siis ole fiilistellä kansalliskuvastoa tai hehkutella fasismilla. Hahmoilla on perusintegriteetti joka peittoaa heidän indoktrinaationsa. Tämä prosessi on pelin sisältö.

Maailma

Peli sijoittuu aurinkoiseen lähitulevaisuuteen jossa kaikenlaiset punavihermädättäjät on lakaistu maton alle, ilmastonmuutos ei ole totta ja rotupuhtaus on arvossaan. Senaatintorilla kävellessä ei joudu näkemään mitään mikä kyseenalaistaisi kuvaa kauniista Suur-Suomesta.

Tämä ei varsinaisesti ole scifipeli, joten lähitulevaisuudessa asiat ovat teknologisesti hyvin samanlaisia kuin nykyään. Vain Suomen yhteiskunnallinen kehitys on eri tolalla.

Hahmot

Hahmot ovat kohtalaisen järeän voimatason supersankareita suomen valtion palveluksessa. Pelin alussa he uskovat sataprosenttisesti olevansa oikealla asialla, eli auttamassa tavallisia ihmisiä ja koko ihmiskuntaa. Heillä on tavallisten suomalaisten taustat, eli hahmot eivät ole superneroja vaan kampaamotyöntekijöitä, toimihenkilöitä, ahtaajia, poliitikon avustajia ja muita vastaavia jotka ovat saaneet supervoimat ja joista on rakennettu uuden Suomen propagandahahmoja.

Pelin alussa hahmot ovat valtion leivissä ja iso osa heidän arjestaan koostuu kansan inspiroimisesta, eli siis propagandasta.

Kehitys

Näillä näkymin tämä vaikuttaa 10-15 pelin minikampanjalta, tosin pelin kuluessa kehityssuunta voi muuttua. Ensimmäisen viiden pelin tapahtumissa on taustalla löyhä fateplay-elementti, eli hahmot aloittavat naiveina hyviksinä, tutustuvat muihin näkökulmiin ja totuuksiin, ja muuttavat sen perusteella toimintaansa.

Hahmot ovat toiminnan ihmisiä, joten tämä ei varsinaisesti ole moraalisen angstaamisen peli, vaan keskiössä on se mitä hahmot oivat tehdä tajutessaan tilanteen todellisen laidan.

Pelityyli

Pelin painopiste on sosiaalisilla tilanteilla ja kohtalaisen vapaamuotoisesti pelatulla toiminnalla. Pelissä on käytössä yksinkertaiset säännöt joiden tarkempi olemus selviää kunhan keksin mikä sopii tähän parhaiten. Pelin ei ole tarkoitus olla ahdistava kurjuuden paraati vaikka fasisti-Suomi-teema siihen antaakin mahdollisuuden. Hahmoilla on poikkeukselliset mahdollisuudet vaikuttaa ympäristöönsä.

Pelikulttuuri

Suosin kampanjaa pyörittäessäni seuraavia sääntöjä:

• Peli tulee ottaa vakavasti ja siihen on syytä sitoutua.
• Kampanjasta saa halutessaan erota.
• Pelaajat ruokkivat itsensä mutta kaikille voi tuoda napostetavaa jakoon.
• Tähtään noin yhteen peliin kuukaudessa.