Haussa: kaksi “larppinäyttelijää” taideprojektiin

(Kuva: Katri Lassila)

Olen tekemässä osallistuvaa installaatioteosta nimeltä Portaikko Human Culture -taidefestivaalille. Teos hyödyntää osittain larppien keinoja, ja siihen tarvitaan kahta “larppinäyttelijää”, eli pelaajaa, jotka pelaavat löyhää käsistä noudattaen. Yksi on mies, toinen on nainen. Tärkeintä on kyky improvisoida yksinkertaisissa sosiaalisissa tilanteissa. Homman pitäisi sujua niin roolipelaajalta kuin näyttelijältäkin. Pelattavana on yksi noin 15 minuutin kohtaus, joka toistuu jokaisen katsojan kohdalla.

Portaikko on esillä Imatralla la 21.8. ja su 22.8. Homma kestää kuusi tuntia kumpanakin päivänä.

Projekti maksaa matkat ja majoituksen, ja lisäksi hommasta saa rahaa 250 € / pää.

Jos kiinnostaa, pistä mailia osoitteeseen jlp@iki.fi. Kuva liitteeksi.

Kulttuurivihkot 3-4/2010, teemana pelit

Olen toimitussihteerinä Kulttuurivihkot-lehdessä. Uusin numero, 3-4/2010, on ilmestynyt. Teemana on pelit. Olin vastuussa teemamateriaalin koostamisesta.

Kirjoitin tähän numeroon seuraavat jutut:

Kesko palauttaa äidin 1950-luvulle – Jutun aiheena on Pekka Jylhän Keskon laskuun toteuttama äitipatsas Odotus Kaivarissa.

Pohjoismaisessa larpissa kaikki on subjektiivista – Top 5 -artikkeli, jossa käyn läpi tämän vuoden Knutpunktin kovimmat uudet jutut: Playing Reality, Conspiracy for Good, Delirium, Brody Condon, Laivfabrikken.

Luolaholveissa vietetty lapsuus – Essee omasta lapsuudestani D&D:n parissa sekä roolipeleistä koko sukupolven yhteisenä kokemuksena.

Pelistä elämää, elämästä peliä – Arvostelu Markus Montolan, Jaakko Stenrosin ja Annika Waernin kirjasta Pervasive Games.

Lehden peliaiheisten artikkelien joukosta löytyy mm. seuraavanlaisia helmiä:

Kokemuksen taidetta: Pohjoismaisen larppaamisen uudet ulottuvuudetMarkus Montolan artikkeli on valokuvavetoinen ohjelmajulistus pohjoismaisen larppitaiteen puolesta.

Mistä on hyvät videopelit tehty?Alan Waken kakkoskäsikirjoittaja Mikko Rautalahti kertoo, miten moderni videopeli syntyy.

Todellisuus on vihollisemmeMike Pohjola kirjoittaa esseessään todellisuudesta poliittisen väkivallan välineenä ja siitä, kuinka larppaamalla oppii kyseenalaistamaan konsensuksen.

Kriitikko taiteilijanaJ. Tuomas Harviaisen Human Culture -festivaalillakin nähty larppi taidekriitikoista ja siitä, miten mistä tahansa saa aikaiseksi kriittisen kädenväännön.

(I work as an editor at the magazine Kulttuurivihkot. This post is about the new issue of the magazine.)