(Tämä kirjoitus julkaistiin alkujaan Imagen saitilla olleessa Pikseliparatiisi-blogissani 26. 10. 2016.)
Olen pelannut Civilization-pelejä ensimmäisestä asti. Minulla oli silloin Macintosh II -tietokone, joka ei kyennyt pyörittämään peliä väreissä. Niinpä pelasin mustavalkoisena.
Kyllä, kyseessä on oman sukupolveni käpylehmätarina.
Uusin Civilization on äskettäin ilmestynyt Civilization VI. Pääsarjan lisäksi on lukuisia spin-offeja, esimerkiksi mainio 2014 ilmestynyt Civilization: Beyond Earth.
Pitkään jatkuvissa pelisarjoissa on aina kulahtamisen vaara, mutta Civilization VI uudistaa peliä perusteellisesti vaikka perusidea pysyy edelleen samana. Kivikautisesta heimosta tehdään maailmanmahti. Peli on monimutkaisempi kuin edeltäjänsä, ja monimutkaisuuden myötä siinä on nyt entistä enemmän taktisia valintoja ja mahdollisuuksia.
Kaupunkien suunnittelu on aiempaa yksityiskohtaisempaa. Pelaaja päättää erilaisten naapurustojen sijainneista ja erikoistuminen on tärkeää. Monet pelissä tapahtuvat asiat nopeuttavat yksittäisten keksintöjen keksimistä. Se tukee monipuolista pelitapaa: Jos junnaa yhden asian kimpussa, ei saa keksintöbonuksia.
Nyt-liitteen Jussi Pullinen kirjoitti pari päivää sitten Civilization VI:stä jutun, jossa käsiteltiin pelin vaikutusta suomalaiseen politiikkaan. Minullekin on anekdotaalisesti syntynyt käsitys että peli on poliitikkojen suosiossa, ja Pullisen löytämät haastateltavat tukevat väitettä.
Jutussa on mukana Persujen Simon Elo, Demareiden Timo Harakka sekä Vihreiden Ville Niinistö ja Osmo Soininvaara. Kaikki ovat löytäneet peleistä jotain itselleen tärkeää. Koska kyseessä on joukko yhteiskunnallisesti merkittäviä henkilöitä, onkin mielenkiintoista pohtia pelin ideologiaa.
Civilizationin kaltaisille järjestelmää mallintaville peleille on ominaista, että pelatessa syntyy teknokraattinen harha neutraaleista ja tehokkaista valinnoista. Pelaaja tekee kylmästi mahdollisimman hyviä ratkaisuja pelin antamissa puitteissa. Touhu ei tunnu ideologiselta, koska peli antaa niin paljon erilaisia mahdollisuuksia. Voitto tulee sotimalla tai panostamalla rauhanomaiseen rinnakkaiseloon.
Todellisuudessa tällaiset pelit ovat usein hyvinkin ideologisia, mutta ideologia on piilotettu mallinnuksen puitteisiin, pelin kehyksiin joista se ei niin voimakkaasti pistä silmään.
(Sivuhuomiona, kun peleillä yritetään vaikuttaa poliittisesti, viesti rakennetaan nimenomaan kehyksiin ja mekanismeihin. Näin pelaaja voi itse oivaltaa pelin kuluessa toivotun viestin.)
Pullisen jutussa Perussuomalaisten kansanedustaja Simon Elo kertoo pelin vaikuttaneen hänen päätökseensä lähteä politiikkaan. Edistysuskostaan tunnetun pelin on helppo ajatella inspiroivan vaikkapa Ville Niinistöä, mutta mitä se antaa persulle?
Pelin alussa maailmassa on vain pieniä kivikautisia heimoja, kansoja kuten ranskalaiset tai egyptiläiset. Pelin edetessä pelaaja ohjaa omaa kansaansa kehittymään ja valtaamaan alaa. Kansat taistelevat resursseista ja kilpailevat lebensraumista. Kansat eivät missään tapauksessa sekoitu, vaan jokaisella on oma muuttumaton erityisluonteensa ja sillä hyvä. Ranskalaiset pysyvät ranskalaisina vaikka valtaisivat kuinka monta kaupunkia egyptiläisiltä.
Pelissä on yksi kansa joka havainnollistaa asetelman kankeutta: Amerikkalaiset. Civilizationin maailmankäsityksessä myös amerikkalaiset aloittavat kivikautisena heimona, vaikka Yhdysvaltojen nykyinen väestö on todellisuudessa kasautunut tavalla josta on todella vaikea vetää viivoja mihinkään alkuheimoon.
Civilization ei siis kuvaa todellisuutta, mutta vastaa hyvin perinteistä rasistista historiakäsitystä jossa kansat taistelevat. Pelissä arabit tosiaan voivat ilmestyä Wienin porteille tuhoamaan eurooppalaista kulttuuria ja korvaamaan sen omallaan. Niin peli toimii.
Kuten lähes mitä tahansa teosta, Civilizationia voi tulkita eri näkökulmista. Monelle on jäänyt käteen sen ilmeisin ominaisuus, tieteellisen kehityksen mahdollistama kasvu ja elintason nousu. Pelissä pärjää jos panostaa sivistykseen, kuten Timo Harakka Pullisen jutussakin sanoo. Se on mukavaa.
Pelin tarina muuttumattomista alkuheimoista ei kuitenkaan vastaa todellisuutta. Se on pelisuunnittelun vaatimuksesta tapahtunut yksinkertaistus joka muistuttaa siitä että jokaisella simulaatiolla on rajansa. Jokaisessa pelissä on piileviä arvoratkaisuja, jotka nousevat esiin kun tarkastellaan sitä miten mekanismit on kehystetty.
Civilization VI ilmestyi 21. 10. 2016 (PC & Mac)