Juhana Pettersson in Ropecon

Lumimyrsky logo

The roleplaying event Ropecon is on 8.-10.8.2008 in Espoo, Finland. I have a number of programs there.

Friday

20:00-22:00, the panel discussion Roolipelien dokumentaatio, in Sali 26

A Finnish-language discussion about the documentation of roleplaying games, led by Jaakko Stenros and featuring Johanna Koljonen, Juhana Pettersson and Jussi Ahlroth.

23:00-01:00, the presentation Roolipelaaja – Maailman (melkein) ainoa roolipelilehti, in Klondyke, by Juhana Pettersson

I talk about Roolipelaaja, the roleplaying magazine I edit.

Saturday

14:00-18:00, the larp Lumimyrsky (Blizzard) by Juhana Pettersson

Signing up for the game is at the larp info desk on Saturday between 10:00 and  14:00. There’s space for ten players.

Description in Finnish:

Antarktis on maailman tyhjin manner. Pahimmillaan se on kuin vieras planeetta, yhtä vihamielinen elämälle. Istut tyhjässä tukikohdassa keskellä jäätikköä muiden selviytyjien kanssa ja ajattelet, että teidän täytyy olla yksin. Lumimyrsky ulvoo ulkona, mutta sisällä on täysin hiljaista, ja lähimmät ihmiset ovat yli tuhannen kilometrin päässä.

RPGnet review of Playground Worlds

RPGnet has a review by Ryan Paddy of this year’s Knudebook Playground Worlds. Here’s what he has to say about my article, The Age of Indulgence:

Juhana Pettersson is a funny guy, given to mock-serious writings. Here he discusses the potential of larp as a vehicle for physical indulgence. He gives some real larp examples ranging from wallowing in flour to hitting people with foam swords, then takes the idea to ludicrous hypothetical extremes, before returning to Earth to contemplate ways in which indulgence can distract from more genuinely fulfilling aspects of play if overemphasised. A fun romp around an under-considered topic.

Antarctic Research Blog #69 – Zombie Zombie: Driving

I spotted the link to this in the irc. It’s described as a “non-official video” for the Zombie Zombie song Driving, directed by Simon Gesler and Xavier Ehretsmann. It manages to combine a whole load of things I love, from French electro and Antarctica to the G.I. Joe toys and the John Carpenter movie the Thing.

In a nice touch, the action figures used in the stop motion animation are all really classic. I used to have that same Outback figure before I gave it to my little brother.

Flour and Circus

Luminescence 5Luminescence 4Luminescence 3Bouffe 6Bouffe 5Bouffe 2

(The images on the top row are from the larp Luminescence. The photos on the bottom row, by Silvére, are from the performance Bouffe c’que j’te donne.)

I’ve put up documentation for the last pieces listed in the Works page in the right sidebar, the larp Luminescence I did with Mike Pohjola and the performance Bouffe c’que j’te donne I did in le Fresnoy.

There’s video documentation of both. Here’s the footage from Luminescence:

Tuliunikko 2

Tuliunikko-logo

I’m starting a new tabletop roleplaying campaign, based on a campaign I ran in 2006-2007. The original was about superheroes in Hollywood, and the new one will be a remake of sorts, for new players.

In the future, I’m planning to publish a book of some kind about this, but due to the fact that it’ll probably involve massive copyright infringement I’ll have to do it guerilla-style.

The new game has a blog here.

Tears

Kadonneet kyynelet

My friend Mike Pohjola has published a novel called (Gummerus, 2008), now reviewed in Turun Sanomat:

Kadonneet kyyneleet lomittaa kaksi tarinaa, jotka näyttävät olevan melko kaukana toisistaan mutta joissa molemmissa on suhteellisen paljon ongelmia – itse asiassa enemmän kuin pienet ihmiset tai olennot ovat valmiita murtumatta kestämään. Se kertoo palasia yksinäisen ja ahdistuneen Roosan ensimmäisestä yläkouluvuodesta ja ensimmäisestä vuodesta ilman isää. Koulu on tytön huolista silti pienin, sillä käytännössä Roosa on isän kuoleman myötä menettänyt molemmat vanhempansa: äiti hakee lohdutuksensa viinasta ja uudesta poikaystävästä ja jättää tyttärensä heitteille.

Roosan maailman tapahtumat sijoittuvat sen paremmin määrittelemättömään nyky-Suomeen ja varmasti voisivat tapahtua missä päin tahansa, mutta naantalilaiset tunnistanevat Nuhjalan sivukirjaston ympäristön.

Toisaalta kirjassa mennään aivan muualle, sukelletaan satuun, jonka todellisuus koostuu keijujen mikromaailmasta. Siellä päähenkilöksi nousee urhea omena-airis Punakaneli ystävineen. Yhdessä nämä kasvien nimikkohenget käyvät taistelua Ketoa diktaattorimaisin ottein hallitsevaa Tuonenkieloa vastaan, sillä sadussakin soditaan ja kuollaan.

Rinnakkaiset tarinat tukevat toisiaan hyvin, joskin maailmojen välisen yhteyden paljastaminen aloitetaan kovin myöhään. Vinkkejä lukijoille voisi jakaa aikaisemminkin, vaikka tarkimmat saattavat jotain jo alusta päätellä. Sopivan kaukana ja samalla lähellä oleminen on aina melkoista taiteilua.