Non-Digital: The Joy of the Zeigarnik Effect

I’m standing in front of a wall. It’s made of wood, painted white. There are two black, small holes, probably made by nails, at my eye level. I run my hand along the surface of the white paint. I’m in the present, aware of what’s right in front of me.

I’m playing in a larp called The Zeigarnik Effect, run in Moss in Norway 11th – 13th of June, 2015 as part of the Momentum biennial of contemporary art. Created by the artist Brody Condon, The Zeigarnik Effect consists of two complementary but separate pieces, the larp and a video installation based on material recorded in the larp. During the opening of Momentum, the camera feeds from the larp are displayed live at the installation.

A banner advertising Momentum in downtown Moss.

A banner advertising Momentum in downtown Moss.

The voice tells me, tells all of us to move our focus to the other people in the room. I turn around and face the room. I see the other participants. I look at their faces. I look at their eyes. I’m aware of their presence. I’m in the moment.

One of the core inspirations of The Zeigarnik Effect is the Gestalt therapy of the German psychotherapist Fritz Perls. Being in the moment, being present, is one of the ideas that makes Gestalt therapy so interesting to experience. We play loose characters that consist of motivations for being in therapy, and little else. The specific rituals of Gestalt mean that although everyone in the group is in close, constant interaction with everyone else, we don’t really need anything very elaborate in terms of larp fiction. I have little else than the simple motivation granted to me by my imagined affliction, and it sufficed.


The installation after the first day of larp, before the exhibition opens the next day.

The voice is telling me to focus on my body. I feel the cramping in my back, the itching in my scalp and the anxiety in my fingers created by the condition I came up with: The fear of losing sensation in my hands and feet.

When we’re not doing mental and social excercises designed to bring us into the present moment, we’re working on someone. The language of Gestalt foregrounds the experiential, meaning that when we describe dreams, it sounds like this: “I’m experiencing remembering standing on a brown granual surface. It’s dark. I feel the heat on my face.” And so forth.

The ideas of Gestalt therapy, combined with the game design features designed by Condon with Nina Runa Essendrop, create a series of extremely intense, socially high-resolution interactions that are sometimes joyful and always interesting. A particular favorite is an excercise in which half the group moves eyes closed and the other half guides them, forcefully or with only a light touch.

In another interesting excercise, one participant asks the question “What do you want?” over and over again, and the other tries to answer. When I do this, I end up tearing my partner’s t-shirt into two. When it’s his turn to answer, he hits me in the face.

The first day is intimate and personal. The second day, animosities come to the surface.

The first day is intimate and personal. The second day, animosities come to the surface.

Playing The Zeigarnik Effect feels like someone has constructed an experimental language of larp, something honed and perfected in earlier prototypes until it runs smoothly and efficiently. Everything is simple, but I’m aware that to reach this level of simplicity, a great deal effort and trial and error is necessary.

The documentation required by the video installation is rigorous and thorough. Implemented by Paul Shin, the set-up includes wireless microphones on every participant and two cameramen who move in the game space, capturing emotions in close up.

During the game, sound goes live from the microphone on each player to the video installation in the exhibition space.

During the game, sound goes live from the microphone on each player to the video installation in the exhibition space.

Visiting the installation space, it’s obvious that this strategy really pays off. Capturing the visual surface of larp has rarely been done to such powerful effect as here, and the key is making sure that the camera is always right there, zeroing in on the face of someone who is not performing.

Research Blog Antarctica #103: The Book of Ice

Art book: Paul D. Miller: The Book of Ice (Mark Batty Publisher, 2011)

Paul D. Miller, also known as DJ Spooky, created a multimedia performance piece called Terra Nova: Sinfonia Antarctica in 2009. This book is a part of that project. It’s kind of a documentation book or an artbook, a scrapbook of graphics and images.

The meat of the book is a selection of propaganda posters and stickers for Miller’s proposed revolutionary People’s Republic of Antarctica (the concept itself lifted from John Calvin Batchelor’s novel of the same name). The posters are fun, but treated in isolation, the book is a slight collection of Antarctic geekery. There’s a couple of graphs about climate change, some notes and interviews from the artist, and a bunch of old photos, but the main thesis is probably best explored in the actual Terra Nova artwork.

Nordic Larp parties!

Nordic Larp is a photobook about the Nordic larp scene and the best games it has to offer. It’ll be released on the 22nd of December, 2010. I wrote for it an article about Luminescence, a game I did with Mike Pohjola.

Here’s info about the release parties:

Nordic Larp hit the printers a few weeks ago. The book will be released on the 22nd of December in four simultaneous parties in Helsinki, Stockholm, Oslo and Copenhagen. The parties kick off at 19:00 local time. The Stockholm part fill be held in Betahaus (Skeppsholmen 30), and in Helsinki the location is Dubrovnik Lounge (Eerikinkatu 11). Locations in Oslo and Copenhagen are not yet decided, though.

These parties are probably the only chance to get the book before Christmas. The book costs 30 Euros. Later on the book will be availble through a webshop and the better role-play/larp shops across the Nordics.

You are hereby invited to join the parties. Feel free to bring a friend.

Playground Magazine

Playground Magazine is a Nordic quarterly publication about larp and tabletop roleplaying games. Its aim is to focus on new, interesting, groundbreaking and unconventional games.

The magazine will be launched in early 2011. The first issue is being worked on now.

Playground is based in Norway, but will be in English. Its aim is to cover new phenomena on roleplaying games across the Nordic countries and beyond.  The editor in chief is the game designer Matthijs Holter (Draug, Society of Dreamers).

The editorial team features people from Norway, Denmark and Finland. The “Finland team” consists of me and Laura Kalli.

If you’re a writer, a photographer or an illustrator and wish to work with us, get in touch: We’re always on the lookout for new and interesting articles, subjects or people.

Right now, what Playground needs more than anything is people who want to do marketing or distribution. If you have a clue about either of those things and wish to further the cause of Nordic roleplaying, get in touch.

Fence fetishes last weekend

The participatory installation Portaikko (The Staircase), by Juhana Pettersson (design) and Katri Lassila (photography), was featured at the Human Culture festival last weekend in Imatra, on the 21st and 22nd of August.

The installation is about the loneliness of the fetishist. The spectator assumes the role of someone with a sexual fetish for fences, on his or her way to meet a lover. It looked like this:

The spectator talks with her lover through a closed door.

Backstage view:

The actors Katri Lassila and Jonne Arjoranta wait backstage for the spectator to knock on the door.

(Photos by Juhana Pettersson)

Aitafetisismiä Imatralla

(Kuva: Katri Lassila)


Juhana PetterssonKatri Lassila

Osallistuva installaatio fetisistin yksinäisyydestä. Kuinka monta ihmistä maailmassa jakaa viehtymyksesi aitoihin?

Portaikko yhdistää taideinstallaatiota ja larppia. Teos koetaan hahmon näkökulmasta, mutta installaatioiden tapaan se on lähestyttävä ja lyhytkestoinen.

Portaikko on tehty Imatralla järjestettävää Human Culture -osallistuvan taiteen festivaalia varten. Se on toiminnassa Imatralla lauantaina 21.8. ja sunnuntaina 22.8., kumpanakin päivänä klo 12-18. Osoite on Tainionkoskentie 6, 55100 Imatra.

Konsepti: Juhana Pettersson

Valokuvat: Katri Lassila

Rooleissa Jonne Arjoranta ja Katri Lassila

Imatralaisessa Portaikosta kerrotaan seuraavaa:

Installaatio Portaikko on vuorovaikutteinen installaatio, jonka aiheena on fetisistin yksinäisyys. Mitä eksoottisemmat seksuaaliset maut, sitä vaikeampaa on löytää partneri, joka jakaa ne.

Teos ammentaa pohjoismaisen taidelarpin perinteestä. Jokainen kävijä kokee teoksen hahmon kautta, yksin. Hän on tulossa rakastajansa luokse, mutta vierailu päättyy onnettomasti. Tarkoituksena on antaa katsojan kokea aitafetisistin dilemma henkilökohtaisen kokemuksen kautta.

Eksoottisia fetissejä on valittu edustamaan juuri aitafetissi siksi, että se on hyvin harvinainen, mutta myös vaarattoman tuntuinen. Larpin keinoja hyödyntävässä taiteessa on haasteena varmistaa, että osallistuja kokee olonsa luontevaksi teoksessa. Siksi huvittava fetissi on parempi kuin pelottava fetissi.

Teos koostuu portaikosta, sinne ripustetuista, aitoja esittävistä valokuvista sekä portaiden yläpässä olevasta ovesta, joka vie rakastajan asuntoon. Kävijä koputtaa ovelle, ja keskustelee rakastajan kanssa oven läpi. Teos päättyy katsojan osalta, kun hän poistuu takaisin ulos.

Haussa: kaksi “larppinäyttelijää” taideprojektiin

(Kuva: Katri Lassila)

Olen tekemässä osallistuvaa installaatioteosta nimeltä Portaikko Human Culture -taidefestivaalille. Teos hyödyntää osittain larppien keinoja, ja siihen tarvitaan kahta “larppinäyttelijää”, eli pelaajaa, jotka pelaavat löyhää käsistä noudattaen. Yksi on mies, toinen on nainen. Tärkeintä on kyky improvisoida yksinkertaisissa sosiaalisissa tilanteissa. Homman pitäisi sujua niin roolipelaajalta kuin näyttelijältäkin. Pelattavana on yksi noin 15 minuutin kohtaus, joka toistuu jokaisen katsojan kohdalla.

Portaikko on esillä Imatralla la 21.8. ja su 22.8. Homma kestää kuusi tuntia kumpanakin päivänä.

Projekti maksaa matkat ja majoituksen, ja lisäksi hommasta saa rahaa 250 € / pää.

Jos kiinnostaa, pistä mailia osoitteeseen Kuva liitteeksi.

Jeesus ja aitafetissi

Imatralainen-lehti raportoi Human Culture -taidefestivaalin ohjelmistosta. Tässä mua koskevat osuudet:


Mike Pohjola ja Juhana Petterssonin Messias on taidelarp, joka käsittelee etnisyyttä, uskontoa ja jumalten ääniä. Jokaisella pelaajalla on hetkensä jumalan valittuna. Jerusalem 30-33 jkr.

Jerusalemin asukkaat valitsevat keskuudestaan juutalaisten kuninkaan, joka on voideltu, messias. Jeesusta sellaisenaan ei ole olemassa, sillä hänen kokemuksensa on osa jokaisen pelaajan pelikokemusta.

Jokainen saa tilaisuuden kuunnella jumaltensa ääntä joko temppelissä, unessaan tai menemällä autiomaahan paastoamaan. Hahmot ovat juutalaisia, roomalaisia, filistealaisia ja assyyrialaisia, jotka kukin kokevat messiaan oman viitekehyksensä puitteissa.

Osallistuvan taiteen vahvuuksia hyödyntäen Messias ei anna pelaajalle purkitettua tulkintaa, vaan sallii hänen muodostaa oman messias-kokemuksensa pelin puitteissa. Samalla peli tarkastelee sitä, miten messiaasta tulee messias.


Portaikko on Juhana Petterssonin osallistuva installaatio, joka käsittelee ihmisen halua sopeutua ja olla muiden kaltainen silläkin uhalla, että joutuu kieltämään itsensä.

Teoksen pari jakaa yhteisen seksuaalisen fetissin: rakkauden aitoja kohtaan. Harvinainen fetissi takaa, että on vaikea löytää toista ihmistä, jonka kanssa jakaa intohimonsa. Silloinkin, kun löytyy joku joka ymmärtää, halu olla niin kuin muut voi muodostua liian suureksi.

Nordic Larp Talks

Check out the video of the Nordic Larp Talks event in Stockholm recently. It’s almost two hours, but well worth your time if you’re interested in larp. It features many of the luminaries of the Nordic larp scene, such as Jaakko Stenros, Markus Montola, Johanna Koljonen, Emma Wieslander, Peter Munthe-Kaas and Martin Ericksson.

Circus near Paris in January

This is a circus in a suburb of Paris this January. It huddled in the shadow of concrete apartment blocks, a long, treacherous walk from the obscure train station. Note the caravan in the darkness on the right. I don’t envy the circus people who live there in the cold.

Inside was one of the best circus shows I’ve seen.  It was Czech, and it was called Obludarium, produced by Théâtre des frères Forman. The electricity was generated by the audience with hand cranks, it was very dark, and there was a heartbreaking, terrifying mermaid.

Pyhää maata tänään telkkarissa

(Kuva: Matti Näränen)

Uneton 48 -kilpailun osana tekemämme lyhäri Pyhää maata on tänään telkkarissa! Kaikki kymmenen finalistia näytetään Ylen ykkösellä noin 23:30 alkaen.


Kilpailun voittajasta päättää yleisöäänestys yhdessä tuomariäänten kanssa. Äänestää voi tekstarilla 19.10. asti. Lähetä viesti uneton 7 numeroon 16130. Viestin hinta on 0,95 euroa, ja se menee kilpailun voittopottiin.

Katso elokuva!

Mikäli lyhäreitä ei halua katsoa telkkarista, ne on nyt näkyvillä myös netissä. En keksinyt, miten omamme saisi upotettua tähän blogiin, mutta tämän linkin takaa löytyy kaikki. Klikkaa play-nappulaa joukkueen nimen (Elohopea) vasemmalla puolella.

More photos from our movie

Here’s a couple more photos from our short film Pyhää maata (Soil of Our Fathers):

(Photo: Matti Näränen. Osma Rautila, with Matti Onnismaa in the background. In the movie, they were father and son.)

(Photo: Matti Näränen. Discussing a shot. From left to right, Pekka Aikio, Aino Lappalainen, Joona Pettersson and Juhana Pettersson.)

(Photo: Elina Lindroos. Hospital basement, one of our locations.)

10 minuuttia aikaa jäi yli…

(Kuva: Matti Näränen. Lyhytelokuvan Pyhää maata kuvauksista.)

Olin mukana joukkueessa, joka osallistui Uneton48-lyhytelokuvakilpailuun. Ideana oli tehdä lyhäri alusta loppuun 48 tunnin kuluessa.

Ohjasin elokuvan yhdessä vaimoni Maria Petterssonin kanssa, ja olimme eilen illalla Andorrassa palauttamassa luomustamme yhdessä tuottajamme Elina Lindroosin kanssa. Palautustiskillä oli kuumottava laskuri. Olin itse paikalla ensimmäisenä, koska olin joutunut hakemana vielä yhden allekirjoituksen näyttelijäsopimukseen viime hetkellä. Maria tuli paikalle kun aikaa oli jäljellä 20 minuuttia palautuskuoren ja yhden DVD:n kanssa. Elina marssi sisään kun aikaa oli 10 minuuttia toisen DVD:n kanssa, ja saimme palautuksen tehtyä.

Viimeinen palauttaja juoksi sisään kun aikaa oli jäljellä 50 sekuntia.

Meidän aiheenamme oli historiallinen elokuva. Päädyimme Jatkosotaan, ja teemaksi tuli Suur-Suomi -fantasiointi. Yksi hulluimpia hetkiä, joita olen koskaan kuvauksissa kokenut, oli lauantaiyönä, kun hytisimme kylmästä Meilahden Biomedicumin takana kuvaamassa elokuvan viimeistä kuvaa. Näyttelijät hoilasivat Porilaisten marssia sydämensä kyllyydestä ja ajattelin, että miltäköhän tämä mahtaa näyttää noiden vartijamiesten mielestä, jotka kuikuilivat kauempana.

Elokuvan nimi on Pyhää maata.

Kilpailun ehtojen takia en voi laittaa elokuvaa esille tähän, mutta tiedottelen täällä aina, kun se on näytillä jossain, ja vuodenvaihteen jälkeen voin laittaa sen YouTubeen.

Kun elokuva oli palautettu, keräännyimme meille katsomaan, mitä olimme saaneet aikaiseksi. Onneksi oli shampanjaa jääkaapissa!



Sophia Wekesa

Amanda Kauranne

Matti Onnismaa

Rauha S. Virtanen

Osma Rautila

Aino Lappalainen

Mike Pohjola

Ohjaus: Juhana Pettersson & Maria Pettersson

Käsikirjoitus: Mike Pohjola

Kuvaus: Joona Pettersson

Leikkaus: Matti Näränen

Äänisuunnittelu ja äänitys: Pekka Aikio

Kuvaussihteeri: Aino Lappalainen

Tuottaja: Elina Lindroos

Musiikki: Jorma Kaulanen, Älymystö

(Kuva: Matti Näränen. Kuvaaja Joona Pettersson työssään.)

(Kuva: Matti Näränen. Näyttelijä Matti Onnismaa ja kansallisromanttinen maisema.)